​Hei, nimeni on Pia ja tässä teille tarina siitä, miten olen tähän päätynyt:

 

Olen Helsingin lähiön tyttöjä, ja jo pienenä ihastuin muunnoin näkemääni leijonan näköiseen koiraan. Sillä oli punertava turkki ja iso leijonamainen harja. Siitä se kiinnostus lähti, ensi näkemältä. Sitten selvitettiin rotua, ja sen jälkeen kirjastossa luin koirakirjoja ja tietoa rodusta. Kävin myös säännöllisesti ulkoiluttamassa tuttujemme koiria ja hoidin mummolani pystykorvaa kuin omaani.

 

Mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän chow tuntui omalle rodulle. 

Muistan myös koulumatkani varrella yhden chow:n, yleensä se istuskeli junaradan alla ilman mitään kiirettä aamusella jatkaa lenkkiä - omistaja parka! :D 
Vanhempani aina sanoivat, että sitten kun itse pystyt koiran hankkimaan niin voit hankkia -

ja miten siinä sitten pääsikään käymään? :D 

Tänä päivänä elämäämme täyttää kahdeksan ihanaa chowia, joista olemme kovin ylpeitä. <3

​Palataan kuitenkin vielä alkuun. Monen monta vuotta odotin ajan olevan oikea ja asunnon olevan oma ja turvattu, sitten aloin etsimään omaa chowia ja pienen etsinnän jälkeen löysinkin vihdoin mustan pienen pojan! 

Se oli ihan täydellinen! 

Nimenkin olin pienenä tälle tulevalle otukselle päättänyt, mikään ei sopisi tälle rodulle niin hyvin kuin Mökö.

Kävin katsomassa Mököä ja side oli syntynyt, Mökö oli ainut pentu joka 

jaksoi häntä heiluen tulla minua vastaan kun saavuin katsomaan pentuja.

Jopa isäni, joka ei todellakaan ole koiraihminen huomasi asian. :)

Niinpä sain kotiini aivan mahtavan chowin, joka oli vain alkua...

 

Kuitenkin chowit olivat iskeytyneet minuun niin lujasti että pian kotiimme muutti myös Luru. Lurun ja Mökön kanssa aikani elettyä ja hieman lisää rotuun tutustuttuani,

haimme kotiin Tocun. Harmikseni jouduin kasvamaan melkein heti myös raa'alla tavalla koiramaailmassa ja päästämään Tocun sateenkaarisilloille. Siksi tiedän myös miltä tuntuu elämän epäreiluus ja nuoren koiran menettäminen. Asia jota en toivoisi kenellekkään. Tocu sai paremman elämän pilven reunalta ja kotiimme muutti pieni sininen Yoda poika, joka edelleen hurmaa kaikki luonteellaan. 

(toim.huom. tässä välissä on elämäämme mukaan mahtunut myös "kennelpoika" Olli.)

 

Sitten päätin ryhtyä opiskelemaan eläintenkoulutusohjaajaksi. Mielenkiintoni halajaisi vielä opiskella lisää ongelmapuolta, koska ensimmäiset urokseni olivat aikamoisia kokeilijoita junnuvuosillaan. Sain tehdä aimo annoksen työtä heidän eteen, jotta tänä päivänä kaverit elelevät yhdessä ilman jokapäiväistä veritaistelua.

Se oli kova työ se, mutta työ palkittiin. :) 

Ongelmakoiriin syventymisen lisäksi haluaisin suorittaa myös trimmaajakoulutuksen.
Eiköhän näille kaikille löydy omat kolonsa aikanaan.
Olen myös käynyt läpi kaiken maailman eri luentoja, mm. pennusta terveeksi aikuiseksi,

monta koirakkoa samassa taloudessa, kasvattaja tänään kurssin, etc.

Olen suorittanut Suomen kenneliiton kasvattajakurssin ja vihdoin FCI myönsi minulle kennelnimen Komainu's.

Komainu on patsas ja on suomeksi leijonakoira -

leijonakoirat suojelevat temppeleitä ja pyhäköitä kaikelta pahalta ja julmalta mikä niitä uhmaa. Leijonakoiria ei ole tarkoitettu pelottaviksi hahmoiksi, vaan ystävällisiksi. Koska olen kerännyt aina buddhia, omistan omat komainut ja minulta löytyy tähän aiheeseen liittyvää tatuointia ja

lisäksi nimi istuu hyvin chow- kasvattamiseen, se sitoo yhteen kaiken mielenkiintoni,

en olisi parempaa koirankasvatusnimeä enää voinut saada :) 

Olen kennelliiton jäsen ja olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. 

 

Päätin vihdoin siirtyä tyttöihin ja hain kotiin Italian tuliaisen Dolan.

Dolasta kuoriutuikin aikamoinen perheen prinsessa :)

Ja sitten kotiin on jäänyt asumaan ensimmäisestä pentueesta sininen narttu - Lily ja toisesta pentueesta narttu -Sera.

Sekä olemme tuoneet Italiasta toisen tytön, Kiran.

Ja tämänkin jälkeen on meille tullut uusia kavereita muutama ja tulee aina tulemaan, koska chowit <3

 

 

Meillä koirat ovat etusijalla ja kaikki kaikessa. Koirat asuvat yhtenä laumana kanssamme sisätiloissa normaalia kotikoiran elämää. Koirieni kanssa harrastan näyttelyitä ja epävirallisesti tokoa, joiden lisäksi kaikki omaavat peruskäskytteet. Meille on myös tärkeää että koirat pääsevät ns. normaalien narulenkkien lisäksi metsään hihnattomille lenkeille tai vaihtelevasti koirapuistoon irrottelemaan. 

Kasvattajan roolissa haluan pentuni ensisijaisesti hyviin rakastaviin koteihin ja sen jälkeen kaikki harrastaminen on vain plussaa. Haluamme ehdottamasti myös olla apuna kasvatin elämässä ja kuulla jokaisen kuulumisia elämän varrelta.

Tarkoitus on kasvattaa ensisijaisesti terveitä lemmikkieläimiä, luonnetta ja ulkomuotoa unohtamatta.

Toki tähänkin asiaan luontoäidillä on sanansa aina sanottavana. Luulen että kasvatukseni jää pienimuotoiseksi enkä ole ajatellut tehdä pentueita jos en näe niistä rodun hyötyvän mitenkään.

Meiltä pennut saavat hyvät lähtökohdat: heitä käsitellään jo ihan syntymästä lähtien - paljon myös yksilöllisesti - ja heille opetetaan sekä tehdään yhdessä pentujen kanssa mahdollisimman paljon asioita, jotta pienten olisi helppo lähteä jatkamaan opintietä uusiin koteihin...

 

                                                             RAKKAUDESTA ROTUUN

&

RODUN HYVINVOINTIIN

 

                                                                           -Pia & Olli-